03.03.2005 - Jee Jee, Tampere

johan tuo oli aikakin päästä tien päälle pitkähkön tauon jälkeen. maagisesti rokkijoukkue pääsi matkaan sovitun aikataulun mukaan. jotain kait on opittu reissaamisesta ja siihen liittyvistä seikoista. samana aamuna Alko-boyzandgirlzit menivät lakkoon, joten kollektiivisesti todettiin, että A. Remeksen synttärijallupullo tulee olemaan arvokasta kamaa. myöhemmin iski pettymys (no niin varmaan), koska hengenravintoliikkeiden ovet ovatkin auki lyhyen vetkuilun jälkeen. mutta, perseet penkkiin ja keula kohti Tampereen pyhiinvaelluksen reittiä.

Tampereelle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta saatana ja alamaiset lie olleet nokkaunilla: siellähän oli helevetin paljon kylmempi kuin Oulun aina-raikkaan-ilmaston kourissa! Jee Jeen ovien auettua eteen avautui mukavat maisemat. itse baari vaikutti hyvin viihtyisältä. the lavanderi oli kohtuullisen pieni ja backstagea sinänsä ei ollut olemassa, ellei nurkan takana olevaa vessakeskittymää lasketa sellaiseksi; mutta eiväthän nämä negatiivisia seikkoja - jätetään ne starailut staroille. olut + paikallinen terveysruoka (känkyt + kebab) maistuivat reissaajille samalla kun äänityöläiset pystyttivät kamppeita. tunnelma hyvin rento, jopa suorastaan perslihasjoustava. mikäs siinä ollessa, seksikästä.

muutaman tunnin kuluttua, orkesterimme toimi illan aloittavana aktina käytännön sanelemana ja omasta tahdosta. päätimme soveltaa ns. potut kellariin ja painutaan helevettiin -taktiikkaa, jo senkin vuoksi että yötä myöten piti lähtä ajamaan pääkaupunkia kohti. yleisöä oli kohtuuhyvin suhteutettuna baarin kokoon, joskin miekkoset ja naikkoset istuskelivat pöydissä humppalattian loistaessa tyhjyyttään. puoli tuntia raakaa settiä. ei paljon biisien puolesta henkeä vedetty. taas se tuli vasemman olan takaa, että lavalla piehtarointi on vitun lämmintä puuhaa. tämä ei silti mitään verrattuna Qstock 2003:n saunaan; paikalla olleet tietävät mistä puhutaan. lisääkin piti soittaa, ja rätväkästihän koko hoito annettiin huolimatta keikkatauosta.

keikan jälkeinen rauhoittuminen hoidettiin kohtuullisella virvokkeiden nauttimisella ja muistissa pysyvien tuttujen kiusaamisella und vice versa. illan soitannollisen annin päätteli paikallinen Krunch rouskuttelemalla melankolista ja heittelehtivää gootti-rokki-hevi-iskelmä-mitä-milloinkin-keitosta yleisön niskaan, välillä heittäen vettä kiukaalle ja ohi mm. Ramones- ja Alice Cooper-kovereilla. aikataulun ruoskiessa selkään roudasimme laitteet ja itsemme autoon hiukka kesken illan ja poijjaitten setin, joten postmortem-terveisiä vaan herroille sinne Mansen laitumille. loputtoman tien valkoiset viivat kutsuivat, joten täristelyt käyntiin. Helsinkiin saavuttiin kunnialla, väsyneinä ja muutamaa armottoman mainiota keskustelua rikkaampina.

Leiviskä / Mary